Minni saapui luokseni synnytystä odottelemaan viime lauantaina, vajaat kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Se kotiutui nopeasti, ja vaikkei se tykkääkään jäädä aivan yksin työ-/vierashuoneeseen, joka seuraavina kuukausina toimittaa pentuhuoneen virkaa, se tuntuu olevan suhteellisen tyytyväinen tilanteeseen. On ollut todella mukava tutustua Minniin kunnolla uudelleen, ja jatkuvasti näen siinä samoja ominaisuuksia ja maneereja kuin emossaan Ilanassa. Toivotaan, että se hoitaa myös synnytyksen yhtä hienosti kuin Ilana. :) Kävimme tänään eläinlääkärissä hakemassa antibioottikuurin todennäköiseen nielutulehdukseen. Rauhoittaa sitä ei voinut tiineyden takia, eikä se kovin suosiolla antanut nielua tutkia, joten veikkauksilla mennään. Joka tapauksessa antibiootit on saatu ja ne alkavat purra sopivasti ennen synnytystä.Minnin maha on Minniin itseensä verrattuna mukavan suuri olematta kuitenkaan aivan järkyttävän kokoinen, joten odotan n. viiden pennun pentuetta, +/-1 pentu. Minni on perinyt elegantin ruumiinrakenteensa isältään Ozzylta ja se on kuin ottotätinsä Myrsky, syö ja syö muttei millään liho. Ja hyvä niin. Edellisen pentueen emolle Viimalle kertyi tiineyden aikana paljon painoa, mutta suuri osa siitä oli ihan ehtaa läskiä, toisin kuin Minnillä. Nyt Minnillä on kasassa tasan 60 vuorokautta tiineyttä, ja sen kunniaksi muutama kuva.
Huomaa onnettomat sammakkokintut turpean mahan jatkona.
Minni kellii, killittää silmiin ja leipoo ilmaa.
Kävin Hansin ja Viiman kanssa Suomen Venäjänsiniset ry:n järkkäämässä esittelynäyttelyssä 17.10. täällä Salossa vähän promotoimassa itämaisia lyhytkarvoja. Kiltisti käyttäytyivät, vaikka esittelytilanteessa lavalla vähän venkoilivatkin. Koska tuttua itämaisporukkaa ei ollut paikalla kuten normaalinäyttelyssä, tuli seurusteltua vieraidenkin kanssa, mikä on aina mukavaa. Kaikki paikalla olleet kissat edustivat itseään hienosti, ja varmasti yleisölle jäi positiivinen kuva kissoista ja koko näyttelystä. Esittelynäyttelyissä kävisi mieluusti useamminkin, ehkä se nyt järkevien kulkuyhteyksien varrella on hieman helpompaa kuin Jurvassa.Minni saapuu luokseni totuttelemaan uuteen ympäristöön viikonloppuna, ja laskettu aika G-pentueelle on parin viikon päästä. Minnin astutuksesta on nyt 7 viikkoa, ja painoa sille on tullut n. 1150 grammaa lisää, mikä voisi ennustella ihan hyvän kokoista pentuetta. Jättisuurta tai pienen pientä pentuetta ei koskaan toivoisi, mahdollisten riskien takia. Pienen pentueen pennut voivat kasvaa kohdussa älyttömän suuriksi, jolloin synnyttäminen on työläämpää, ja jos pentuja on monta niin ne voivat jäädä kovin pieniksi ja heiveröisiksi. Kultaista keskitietä siis toivon, Minninkin kohdalla. :) Pian pääsen näkemään Minnin ja mahansa ihan livenä ja spekuloimaan lisää.
Kävin Hansin kanssa pikaisesti pyörähtämässä Seinäjoen näyttelyssä viime lauantaina. Jurvasta katsoen Seinäjoki oli naurettavan lähellä, Salosta ei... Mutta olihan reissu tehtävä, sillä Seinäjoelle oli lupautunut monta Hansin jälkeläistä. Lauantaina paikalla oli tosiaan kuusi Hansin pentua: Ancient Ka (OSH ns 22), Feanorian Dabria (SIA c 21), Feanorian Daydream Charm (OSH g 24), Feanorian Dreamscape (OSH j 22), Orifame Herregud (OSH b 22) ja Orifame Huvudvinst (OSH ns 22). Oli aivan mahtavaa nähdä niin monta jälkeläistä kerralla ja päästä vertailemaan yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Aika huisia oli, että paikalla oli 4 klassista tabbya, ja kaikki siis Hansin pentuja. Olin toivonut saavani jonkinlaista yhteiskuvaa jälkeläisistä, tai edes jokaisesta erikseen, mutta jotenkin se siinä päivän aikana jäi... Syytös kohdistuu tuttuihin ympäri Suomen, aika kului kuin siivillä siinä leppoisasti naureskellen.Faarao-pentueen Ancient Ka eli Kake teki näyttelydebyyttinsä nyt vuoden täytettyään, eikä poika olisi voinut rennommin käyttäytyä! Kake on jatkanut chillailulinjaa myös omassa kodissaan, sitä saa pyöritellä ihan miten haluaa, ja toinen vain kehrää. Kakella oli myös aloittelijan tuuria, se oli tuomarillaan ainoa kastraattiuros ja näin ollen Tuomarin paras. Kaken omistajineen täytyi lähteä näyttelystä ennen paneelia, ja vasta näyttelyn jälkeen kuulin, että Kake olisi ollut myös Kategorian paras kastraattiuros, jos olisi paneeliin ilmaantunut...Ensireaktioni Kaken nähdessäni oli että sehän on aivan kuin isoisänsä Tarmo! Silmät ovat suoraan Tarmolta perityt - väriä myöten! - ja toki sama hopeatabbyväritys tekee paljon. Kakesta sain onneksi kuvan napattua ennen kuin muut huvit veivät mennessään.
Minni tulee näillä näkymin meille synnyttämään ja hoitamaan pentunsa, vaikka alkuperäiset suunnitelmat olivatkin toisenlaiset. Suunnitelmiin tulee aina muutoksia, enkä pistä yhtään pahakseni, pääsenhän seuraamaan pentuja ja niiden kasvua kotona, monen tunnin matkan päässä olevan Vaasan sijaan. Sijoituskodille tietysti ikävämpää, ovathan he odottaneet pentuja jo jonkun tovin. Viimallekin on tehty jo uusia pentusuunnitelmia, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin. :)
