perjantai 28. lokakuuta 2011

Maailman laiskoin blogisti raportoi

H-pennut ovat jo aikaa sitten muuttaneet omiin koteihinsa ja kaikki ovat sopeutuneet hyvin uusiin kuvioihin ja kavereihin. Hera joutui muuttamaan toisenkin kerran, kun sen ensimmäiselle kodille tuli valitettavasti pahoja allergiaoireita, mutta uusi koti löytyi nopeasti ja se kotiutui nopeasti uudestaan. Näitä pentuja kyseltiin paljon, mutta harmikseni ei joka kotiin riittänyt omaa pentua. Haluankin kiittää kaikkia kyselijöitä kiinnostuksesta ja siitä, että hyvin vähän tuli epämääräisiä ja huvikseen laiteltuja kyselyjä. Niitäkin on nähty, joten kunnollisia ja tosissaan olevia kyselijöitä osaa arvostaa.

Seuraava suurempi etappi on TUROKin kissanäyttelyt 26.-27. marraskuuta. Olen ilmoittanut lauantaille omistani Viiman, Pajun, Gaian ja Muskan, näiden päälle tulee vielä H-pentuja sen verran, että saan Viimalle siitosluokan. Minulla on ensimmäistä kertaa myös kasvattajaluokka, mistä olen hyvin innoissani. En kasvata näyttelykissoja saati vaadi niiden omistajia käymään näyttelyissä, joten on ainutlaatuista, että kerrankin saadaan niin paljon Ancientteja saman katon alle, että kasvattajaluokkaan on mahdollista osallistua. Ja koska tässä kaikessa ei ole tarpeeksi tekemistä, olen paikalla sekä lauantaina että sunnuntaina eStella NY:n myyntipöydän kanssa. Kaikkeen sitä ryhtyy! Viikonlopun jälkeen voi olla takki tyhjä, mutta onneksi paikalla on tuttuja, joita voi nakittaa tehtävään jos toiseenkin. ;)

Nyt nautin rauhallisesta pennuttomasta hiljaiselosta, mutta tokihan seuraavat pentueet ovat jo suunnitteilla. Viima astutetaan ehkä vielä kerran, ja Gaiallekin on jo suunnitelmia. Yritän limittää astutuksia niin, ettei ainakaan ihan samanikäisiä pentueita syntyisi, mutta ennen TUROKia ei mitään tapahdu. Mahdollisesti siis alkuvuodelle taas uusia pentuja, mikäli luonto suo.

Rauhallinen hiljaiselo pitää sisällään siivoamista - se on näitä kollinomistajan etuoikeuksia. Hans ei ole koskaan oikeasti lopettanutkaan, ja nyt Pajukin on aloittanut. Erinäisiä esineitä on jälleen viskelty roskiin, mutta onneksi näin parin kollin kokemuksella osaa jo nähdä ne vaaranpaikat ja olla pitämättä mitään arvokasta ja/tai herkkää esillä. Oman puoleni ainoa tapetoitu huone on jo rajattu kissojen alueen ulkopuolelle, muita huoneita ei auta kuin pestä. Onneksi Paju on paljon maltillisempi merkkailija kuin edeltäjänsä.

Kiitos ja näkemiin, ehkä puolen vuoden päästä jaksan taas inspiroitua bloggaamaan. Tai sitten en.