I-pentuetta odotellessa

I-pentueen eli Pajun ja Viiman lyhyen lemmen hedelmien laskettu aika on tasan kuukauden päästä, 1.5.2012. Tiineyden merkit tulivat Viimalle vähän myöhäisellä aikataululla ja ensin arvoinkin, että onko se tiine vai ei. Mutta on se. Viimalla perinteisesti ensimmäinen merkki on kymmenenteen potenssiin noussut ahneus, ihan mitä vain pitää yrittää syödä ja kaivella murusia mitä yllätyksellisimmistä paikoista. Nyttemmin myös fyysiset merkit ovat selvät - nisät sojottavat punaisina ja vatsanympäryskin on hieman kasvanut. Vielä sitä ei juuri näe, mutta käteen tuntuu selvästi pyöreämpi pötsi. Viima nauttii muiden kissojen tavoin pilkahtelevasta kevätauringosta täysin rinnoin.

Gaiallekin on pentusuunnitelmia, kunhan se vain juoksisi. En ole missään vaiheessa ollut innoissani kahdesta pentueesta yhtä aikaa, mutta onneksi Viiman pennut olisivat vähintään kuukauden vanhempia kuin Gaian, JOS se juoksisi juuri nyt ja JOS se vieläpä tulisi heti tiineeksi. Aikataulu on hieman ongelmallinen opintoihini liittyen, mutta esteet on tehty ylitettäviksi ja ongelmat ratkaistaviksi. Gaiankin kohdalla kaikenlaista säätöä ja kollinvaihtoa on ollut ihan tarpeeksi, olisi jo aika jonkin mennä putkeen.

Käväisin 17.-18.3. TUROKin näyttelyssä Turussa, vain turistina tosin. Kävin lähinnä seuraamassa, kuinka Lussun viimeisten junnuluokan näyttelyjen käy. Poika oli molempina päivinä EX1 ja sai aivan hirveän mukavat arvostelut. Etenkin turkkia kehuttiin oikein syvänmustaksi ja silkkiseksi, ja kasvattajana sydäntä lämmitti erityisesti se, että sunnuntain tuomari sanoi kissan olevan loistavassa kodissa, sen näkee turkin kunnosta. Loistavassa kodissa se onkin. <3 Lussusta otatettiin studiokuviakin näyttelyssä, niiden pitäisi kohtapuolin saapua.