Viimeisestä päivityksestä on vierähtänyt jälleen tovi aikaa. Tällä välin on ehditty muuttaa Jurvasta Saloon, ja muuton myötä lauma kasvoi kolmella itämaistyttösellä. Rupesin ensimmäistä kertaa elämässäni kämppikseksi (tai kimppikseksi, miten sen haluaakaan ilmaista), ja Soilen mukana Saloon muuttivat myös Itämaiset ihmeet, Kaneli, Lola ja Kiipu (minulle Kinkku, Lollo ja Killeri).
Ancient G-pentuekin on nyt oletettavasti aluillaan Minnille (Ancient Erato, OSH p 24) ja Puffille (Black-Belle's Dragon Rider, OSH n 03). Tämä onkin jo neljäs yhdistelmä jolla sitä on koetettu, Meten tiinehtymättömyyden takia. Nyt on ilmeisesti kuitenkin tärpännyt, Minnille on tullut puoli kiloa lisää painoa ja laskettu aika on marraskuun alussa. Pentue on varsin mielenkiintoinen värijakauman kannalta. Mikäli käy mäihä, sinne voi syntyä lähes mitä värejä tahansa, ja jos taas tylsästi käy niin sieltä on luvassa pelkkiä ruskeatäplikkäitä valkoisella ja ilman. Kummankaan geeneistä ei voi ennustaa mitään jälkikasvun pohjalta, sillä molemmat vanhemmat ovat ensikertalaisia, eikä sukutauluistakaan voi oikein mitään päätellä. Elämme siis jännityksessä seuraavat viikot. Ohessa kuvia parin astutusreissulta, kuvaajana Vesa Kakkori.
"Tuu jo, beibi."
Varovainen suukko.
Tyytyväinen Minni.
Hansia odottaa jälleen siitosluokkaan osallistuminen POH-KISin näyttelyssä 2.10.2010. Paikalla pitäisi ennakkotietojen mukaan olla jopa 6 jälkeläistä, mikä on kolmen pentueen (yhteensä 11 pentua) isältä aika huima määrä! Etenkin kun jälkeläisistä kaksi ovat hyväksymättömiä hopeasiamilaisia. Edustusta pitäisi olla jokaisesta pentueesta, mahtavaa!
Suklaatäplikäs kasvattini Aatos etsii edelleen uutta kotia, näillä näkymin sittenkin ainoana hemmoteltuna kissana. Lisätietoja ja omistajan yhteystiedot löytyvät kotisivuiltani Aatoksen omalta sivulta.
Aloitetaanpa siitä tärkeimmästä, eli uuden kodin etsinnästä. 2-vuotias kasvattini Aatos, Ancient Diomedes, etsii pikaisesti uutta kotia 1-2 säyseän kissan kaverina. Se on suklaatäplikäs kastroitu uros, eikä tule enää toimeen pomottavan siskonsa kanssa. Tilanne on äitynyt niin pahaksi, että Aatos tarvitsee uuden lauman, jossa ei pirttihirmukissoja ole. Yksinäiseksi kissaksikaan siitä tuskin on, sillä se on itämaiseen tapaan seurallinen, puhelias ja aktiivinen ja tarvitsee kaverin. Aatoksen (vanha) kuva ja omistajan yhteystiedot löytyvät kotisivuiltani Aatoksen omalta sivulta.Ikävät uutiset tarkoittavat sitä, että yksi tulevaisuudentoivoistani, Mette eli Ancient Demeter, poistuu kasvatusohjelmastani. Toiveet olivat Meten suhteen korkealla - onhan se hieno täplikäs, hopea ja klassisen kantaja todella mahtavan värisillä silmillä - mutta luonto päätti toisin. Mette astutettiin kolmesti kolmella eri kollilla ja se jäi jokaisella kerralla tyhjäksi. Joten eiköhän se hyvin pitkälti tarkoita sitä, että yrittää voi maailman tappiin asti, mutta tuloksia on turha odotella. Ja vaikka se kymmenennellä kerralla jollain ihmeen kaupalla tiineeksi tulisikin, niin eihän se missään mielessä ole linja josta kukaan jatkoa haluaisi. Hedelmättömillä tai puolihedelmättömillä linjoilla ei tee kasvatuksessa mitään, oli kuinka ihania kissoja tahansa. Tämä oli todella suuri pettymys, yhdistyihän Metessä sekä Ilanan että Tarmon linjat, mutta onhan minulla molemmilta vielä yhdet tytöt jatkossa. Toivottavasti. Mette on ollut sijoituksessa Tampereella, ja piakkoin se steriloidaan ja omistajuus siirtyy Karoliinalle. Olen todella kiitollinen Karoliinalle joustavasta ja mutkattomasta yhteistyöstä. Todella surku että se Meten kohdalla päättyi näin.Mukavat uutiset koskevatkin pitkästä aikaa näyttelymaailmaa. Kävin Soilen kanssa kääntymässä POROKin Oulun näyttelyssä 3.-4.7. ja mukana minulla oli Hans siitosluokassa. Viikonloppu oli raskas ja väsyttävä talkoineen ja helleaaltoineen, mutta hengissä selvittiin! Tumpeloin sihteeristössäkin, mutta ehkä minusta oli jopa enemmän hyötyä kuin haittaa. Kai. Hans oli ainoana nelosten siitosuroksissa, joten kun kaikki sen kolme Feanorian-pentua saivat arvostelun, kävin molempina päivinä pokkaamassa sen pystit. Ekstramukavana yllärinä oli Hansin ja Selman sinikilpikonnatäplikkään tyttären Tyynen, Feanorian Daydream Charmin huikea menestys. Se oli molempina päivinä kategorian paras pentu, vaikka sekä lauantaina että sunnuntaina sillä oli paneelissa vastassa todella kauniit siamilaispennut. Pisteitä Hansille tuli siis ihan kivasti. :) Oli tosi mukavaa nähdä tuttuja pitkästä aikaa, toivottavasti taas pian uudestaan!
Torstaina 27.5. sain ikävän puhelun. Ruotsintuontini Sina oli menehtynyt lyhyen sairastelun jälkeen. Pyysin omistajia toimittamaan Sinan Eviraan ruumiinavausta varten, ja raportin mukaan sydän siltä petti, vaikka hoitanut eläinlääkäri väläytteli FIPiäkin. Sina oli ensimmäinen tuontini, hopea- ja klassiskasvatukseni alkulähde ja sijoituskotinsa rakastettu jäsen. Jäämme syvästi kaipaamaan rauhallista ja kilttiä Sina-muoria.
R.I.P Tant Raffas Retsina, OSH cs 22
22.5.2005 - 27.5.2010
Heinäkuun alussa, tarkemmin 3.-4.7. tie vie Hansin kanssa Ouluun POROKin näyttelyyn. Tällä kertaa Hönö osallistuu vain siitosluokkaan, sekä lauantaina että sunnuntaina. Samalla tulee nähtyä Hansin toiset pennut, eli Feanorian Deet. Kuvien ja luonnekuvausten perusteella ovat aivan ihanaa porukkaa, joten innolla odotan tapaamista. Samalla näkee paljon tuttuja ja jokusen ystävänkin, mukavaa reissu tulee siis varmasti.
Vanha suomalainen sananlasku sanoo, että ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Joku viisas on sen keksinyt. Edellisessä blogitekstissäni hehkutin kuinka tästä keväästä tulee oikea pentukevät. Niin varmaan juu. Mette ultrattiin tyhjäksi, eikä Viimasta tarvinnut ottaa edes röntgen-kuvaa huomatakseen, että pennut ovat imeytyneet takaisin. Tyhjää täynnä siis molemmat tytöt, se oli riemukasta se. Nyt siis näyttää siltä, että sain Hansilta vain yhden pentueen, jossa siinäkin oli pelkkiä poikia. Hanshan on jo leikattu, karvanopat lähtivät parisen viikkoa sitten. Voittajafiilis kerrassaan. Jatkosuunnitelmia on tytöille tehty ja osin myös laitettu täytäntöön, mutta niistä myöhemmin. Hans on siis siirtynyt kastraattikerhoon, ja vaikka laulanta ja suihkuttelu ovat vähentyneet paljon, on myös paljon toivomisen varaa. Mutta päivä ja viikko kerrallaan. Yksi suuri ero Hansissa edelliseen Kollien Kolliin on palautunut leikkisyys. Nyt se saa jo ihan itsekseen pöllöilykohtauksia ja ottaa ryhmäraveihinkin osaa. Aiemminhan ihan kaikki aika meni jolkotteluun, mouruiluun ja merkkailuun.Jos itselläni suunnitelmat Hansin osalta menivätkin hyvin pitkälti mönkään, niin ainakin muilla on onnistanut paremmin, onneksi! Hönö-Hansu tuli toista kertaa isäksi 24.3.2010, onnellinen emo on ihana Selma eli Feanorian Cherry Clafoutis (SIA h). Feanorian-kissalaan syntyi 5 pentua - 2 siamilaista ja 3 itämaista, joista peräti kaksi näyttäisi olevan klassisia tabbyja! Aivan mahtavaa. Mukavaa oli myös havaita, että Hans kantaa suklaata. Tarkempia tietoja ja oletettavasti lisää kuvia tulevina viikkoina löytyy Feanorianin kotisivuilta, käykää kurkkaamassa.Tästä lähdettiin (Huom! Katso että äänet eivät ole koneessasi kovalla...):Ja tähän päädyttiin:
(Kuva: Kristiina Kemppainen)
Tästä keväästä on odotettavissa oikea pentukevät, mikäli kaikki menee kuten näyttää menevän. Viisikuinen Kepa on edelleen vailla sitä omaa kotiaan ja saa nähdä muuttuuko tilanne mihinkään tulevinakaan kuukausina. Se kun on luonteeltaan sellainen, ettei sitä voi ihan joka kotiin luovuttaa, energisyytensä ja seurallisuutensa takia. Vaatimukset kodille eivät sinänsä ole kovat, mutta siellä pitää olla ainakin yksi kissakaveri ja ymmärrystä hieman rasavillin pojan touhuihin. Ohessa muutama uusi kuva Kepasta.
Kuten otsikosta käy ilmi, meille on mahdollisesti odotettavissa vahinkopentuja. Kerta se on ensimmäinenkin. Ilanan leikkauksen jälkimainingeissa unohdin antaa Viimalle ajoissa kiimansiirtopillerin, ja kaksi päivää myöhässä annettu pilleri oli auttamattomasti liian myöhässä. Hans pääsi astumaan Viiman seuraavana aamuna, jonka jälkeen ne luonnollisesti erotettiin. Viimalle ei ehtinyt tulla mitään kiiman merkkejä, se ei huudellut saati tarjonnut, mutta Hans etevänä poikana osasi haistaa, että nyt voisi onnistaa. Myös Kepa, tuolloin 4 kk, yritti vähän polkaista emoaan... Onneksi yritys oli aikamoista räpellystä ennen kuin ehdin väliin.Nyt on kulunut 4 viikkoa astumisesta, eikä Viimalla ole minkäänlaisia ulkoisia tiineyden merkkejä. Sen nisät ovat vaaleat lörpöt, ja painokin on ennemmin laskenut kuin noussut. Kävin Viiman kanssa ultrassa viikko sitten, ja siellä kuitenkin näkyi ainakin kaksi alkiota. On mahdollista, että Viiman keho vielä keskeyttää tiineyden, tai on keskeyttänyt sen jo, mutta mitään en uskalla vielä veikkailla. Tie vie röntgeneihin, mikäli Viima ei osoita merkkejä puoleen taikka toiseen seuraavien viikkojen aikana.Tärkein syy miksi Viiman olisi parempi olla olematta tiine, on että seuraava suunniteltu pentue on myöskin laitettu alulle. Ainakin toivottavasti. Sijoitusnaaraani Mette kävi Hansin luona kylässä pian pari viikkoa sitten, ja tästä yhdistelmästä toivomme tulosta. Häät sujuivat hyvin, vaikka aluksi Mette - luonnollisesti - antoikin kollille vähän päihin. Mette on hämmästyttävän paljon emonsa Ilanan kaltainen, sekä ulkonäöltään että maneereiltaan. Emo ja tytär tunkevat viereen kerälle, ääntelevät ja hakevat kontaktia aivan samalla tavoin. Molemmissa on vähän dominan vikaa, kuten alla olevasta Meten ja Hansin astumiskuvasta näkee. Ei näin tytöt, ei näin.
Minua harmittaa, ettei Meten loistavan vihreitä silmiä saa kovin helposti ikuistettua, jokaisessa ottamassani kuvassa väri oli todellisuuteen verrattuna kovin valju. Mutta tässä nyt pari muunlaista kuvaa.
Kirsikkana kakun päällä tarjoan kansalle lyhyen videon Kepasta. Olisin voinut liittää myös jonkin latvasta vajaan riehuntavideon, mutta teeskentelen, että Kepa on aina yhtä rauhallisen hurmaava.
Ilana, suklaatäplikäs matriarkka, Ancient C-, D- ja E-pentueiden emo, pääsi hyvin ansaitulle eläkkeelle pari viikkoa sitten. Sterilisaatio sujui hyvin, vaikka sisuksista löytyi muutama sektiosta peräisin oleva kiinnike. Ilana joutui pitämään jonkin aikaa arvolleen sopimatonta viininpunaista pooloa, mutta nieli kohtalonsa kuin kuningatar konsanaan.
Ilana oli useamman kuukauden pillereillä ennen leikkausta, mikä teki siitä äksyn akan. Kun pillerihuurut alkoivat leikkauksen jälkeen haihtua, siitä tuli jälleen megaemo. Se adoptoi Kepan omakseen, kurnuttelee ja raahaa sitä vaarallisista paikoista pois -- korjaan, yrittää raahata. Nelikuista pentua ei ihan niin vain niskasta retuutetakaan, vaikka yritys olisi kuinka kova. Äksyys ei ole kadonnut mihinkään, mutta aika näyttää jääkö siitä maailmankaikkeuden suurin biatch, vai oppiiko se tavoille. Onneksi muut eivät sen mielialan heilahteluista perusta tuon taivaallista. Alla Ilana ja holhokkinsa Kepa. Ilana tuli pelastamaan pienen vauvansa kiipeilypuun korkeimmalta tasolta.
Kepa onkin tällä hetkellä ainoa vielä kotona oleva F-pentu, muut pojat ovat muuttaneet pesästä omiin koteihinsa, ja kaikilla tuntuu menevän oikein hyvin. Kake ja Tilli jäivät isänniksi tänne Etelä-Pohjanmaalle, ja Piu matkustikin kauemmas etelään asti.
Seuraavaksi otoksia Kepasta tältä päivältä kalpeassa talviauringossa:
Kepa on yksisarvinen! Tai vähintäänkin toispuoleilen poro, minne lie toinen sarvi kadonnut. Kepan silmienväri ei valitettavasti ole ihan sukunsa tasoinen, mutta kerrankos niitä pissisilmiä joukkoon eksyy.
Kepa ja Kepan onnettomat täplät. Ne ovat hyvin sijoittuneet, mutta sillä on paljon ticking-suhrua päällä, valitettavasti. Onneksi hopeinen pohja on selvääkin selvempi, ja häntä on pitkä ja kapea rotanhäntä.
Söpistelyä. Kepa on aivan mahdoton hurmuri, sen kuvaaminen on yhtä tuskaa, kun pikkumies vain puskee kaikkea kiinteää, kierii ja hurisee. Ja hymyilee! Pientä elintasovatsapussukkaakin on ehtinyt kertyä. Kröhöm.
Meten kiimaa odotellaan edelleen, eikä vain kuulu. Tässä alkaa pian ruveta kärsimättömäksi, ikäkin alkaa ensikertalaista kohta painaa. Hiljaa hyvä tulee ja lässynlässyn, eihän sitä muuta voi kuin odottaa. Ja odottaa. Ja odottaa.
