I-pentuetta odotellessa

I-pentueen eli Pajun ja Viiman lyhyen lemmen hedelmien laskettu aika on tasan kuukauden päästä, 1.5.2012. Tiineyden merkit tulivat Viimalle vähän myöhäisellä aikataululla ja ensin arvoinkin, että onko se tiine vai ei. Mutta on se. Viimalla perinteisesti ensimmäinen merkki on kymmenenteen potenssiin noussut ahneus, ihan mitä vain pitää yrittää syödä ja kaivella murusia mitä yllätyksellisimmistä paikoista. Nyttemmin myös fyysiset merkit ovat selvät - nisät sojottavat punaisina ja vatsanympäryskin on hieman kasvanut. Vielä sitä ei juuri näe, mutta käteen tuntuu selvästi pyöreämpi pötsi. Viima nauttii muiden kissojen tavoin pilkahtelevasta kevätauringosta täysin rinnoin.

Gaiallekin on pentusuunnitelmia, kunhan se vain juoksisi. En ole missään vaiheessa ollut innoissani kahdesta pentueesta yhtä aikaa, mutta onneksi Viiman pennut olisivat vähintään kuukauden vanhempia kuin Gaian, JOS se juoksisi juuri nyt ja JOS se vieläpä tulisi heti tiineeksi. Aikataulu on hieman ongelmallinen opintoihini liittyen, mutta esteet on tehty ylitettäviksi ja ongelmat ratkaistaviksi. Gaiankin kohdalla kaikenlaista säätöä ja kollinvaihtoa on ollut ihan tarpeeksi, olisi jo aika jonkin mennä putkeen.

Käväisin 17.-18.3. TUROKin näyttelyssä Turussa, vain turistina tosin. Kävin lähinnä seuraamassa, kuinka Lussun viimeisten junnuluokan näyttelyjen käy. Poika oli molempina päivinä EX1 ja sai aivan hirveän mukavat arvostelut. Etenkin turkkia kehuttiin oikein syvänmustaksi ja silkkiseksi, ja kasvattajana sydäntä lämmitti erityisesti se, että sunnuntain tuomari sanoi kissan olevan loistavassa kodissa, sen näkee turkin kunnosta. Loistavassa kodissa se onkin. <3 Lussusta otatettiin studiokuviakin näyttelyssä, niiden pitäisi kohtapuolin saapua.

Mr. Ancient

Ancient Hades aka Lussu herätti pientä huvittuneisuutta jo pikkumiehestä lähtien. Sillä on ollut poseeraus hallussa ihan aina ja harjoitus tekee mestarin.

Lussu on mahdollisesti käytettävissä sopivalle tytölle tai parille, riippuen sen mahdollisesta merkkailuinnosta. Luonne tällä nuorella miehellä on täysi kymppi - se on itämaiseen tapaan ihmisrakas ja kontaktia ottava, muttei ihan överein kaikista. Kultaista keskitietä. Hyvähermoinen poika, joka ensimmäisessä näyttelyssään viime marraskuussa hengaili onnellisesti vieraassakin sylissä kommentoimatta mitenkään kaikkea hälinää ympärillä. Lussu on PRA-kantaja ja osallistuu TUROKin näyttelyihin maaliskuussa, jonne tätä hurmuria voi tulla tapaamaan. Lussulla on tätä nykyä oma sivunsa kotisivuillani, sieltä löytyy mm. sukutaulu ja omistajansa yhteystiedot.

Laumaeläimiä

H-pentujen luovutuksesta on kulunut jo muutama kuukausi, mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin pienokaisten ystävystymiseen uusien eläinkavereidensa kanssa. Kaikki Hoot saivat kaverikseen vähintään yhden kissakaverin, kuten minulla kasvattajana on pääsääntöisenä vaatimuksena, yksi sai koirakaverinkin. Kaverusten huolenpitoa ja riehumista on niin mahtavaa katsella ja kiintymys välittyy kuvistakin. Alla siis ikuistettuja hetkiä muutaman kuukauden takaa kun pienet itämaiset ja siamilaiset ovat ystävystyneet uusien perheenjäsentensä kanssa.
Kaikkien kuvien oikeudet ovat kissojen haltijoilla.

Harmonia eli Leenu sai kavereikseen Ringo-mopsin ja maatiaistyttö Miinun.


Helios eli Punkki on nykyään Onni-itämaisen paras kaveri.


Heran kanssa samaan laumaan kuuluu Töpseli-birma sekä maatiaismummu.


Hades eli Lussu onkin osa vähän kirjavampaa laumaa - kissakavereina sillä on sfinx Rontti, kotikissa Misu ja ragdoll Pikku Kisu.


Hekate eli Muska edustaa kuvassaan yksin, mutta kaverina sillä on venäjänsininen Ama.


Horus eli Melvin pääsi kaltaistensa joukkoon, sillä perheestä löytyy myös siamilaiskaverit Alli ja Sulo.

Huimaa menestystä TUROKissa

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, kävin muutaman kissan ja eStella NY:n myyntipöydän kanssa TUROKin kissanäyttelyissä 26.-27.11. Lauantaina arvostelussa olivat Viima, Paju, Gaia ja Muska sekä Viiman pennut Lussu (Hades) ja Hera. Parin tunnin yöunien jälkeen hektinen päivä tuntui vähintäänkin stressaavalta, mutta hengissä selvittiin siitäkin. En päässyt viemään kaikkia kissojani tuomarille, sillä kaikki neljä olivat samoihin aikoihin kahdella eri tuomarilla, mutta pääsin viemään Viiman (arvostelun mukaan proportional, strong and little bit "roundish" female - suomeksi plösö siis) avoimeen luokkaan ja Muskan pentuluokkaan. Viima halusi tiputtaa kaikki karvansa tuomarin pöydälle, siinä sai itse kukin tuomaria myöten syljeskellä leijailevia karvoja suustaan. Tyttärensä Muska taas osoitti HYVIN äänekkäästi ja äärettömän rumalla äänellään, että nyt ei ole kivaa. Se oli jo ihan pienestä pitäen kamalaääninen protestoija ja ikä on tuonut todella miellyttävän lisäsoundin sen mielenilmaisuihin. Not. Viima sai sertin, Muska EX1:n.

Samaan aikaan kilpparineitojen kanssa toisella tuomarilla olivat Paju ja Gaia, molemmat avoimessa luokassa. Paju sai kovasti kehuja pitkästä ja elegantista kropastaan, mutta ongelmana sillä on liian vähäinen valkoinen bicoloriksi. EX1 napsahti muttei sertiä, mutta naimalupaahan sinne lähdettiinkin hakemaan. Sekä vähän harjoittelemaan näyttelytouhuja, jos siitä vaikka vielä isona tulee näyttelykissa. Gaia taas oli melkoinen murheenkryyni heti aamusta kun vein sen siitostarkistukseen. Sillä ei ole tarpeeksi valkoista edes mittediksi (mitä itämaisilla ei ole edes olemassa, vaan Gaiakin on bicoloriksi rekisteröity), joten osasin epäillä, ettei EX:ä välttämättä heru. Tuomarit ihmettelivät tyttöä ja tuumivat, että vaihtavatko sen peräti pelkäksi suklaatäplikkääksi valkoisilla merkeillä, mikä on hylkäävä virhe. Ilmeisesti tuomareille oli epäselvää se että Gaia meni siitos- eikä värintarkistukseen, sillä vähäistä väriä mietittiin ja kirjattiin, mutta siitoslupa tuli ihan ilman muuta, ei ongelmaa. Se sai sentään pysyä suklaatäplikäs bicolorina. Varsinaisessa arvostelussa tuomari harmitteli vähän lisää ja antoi tulokseksi OH (Oikein Hyvä eli suomeksi Harvinaisen Huono).

Viiman pennut Lussu ja Hera kävivät myöskin tuomarilla pentuluokassa, Lussusta pidettiin kovin ja ainakin turkki oli kovin lupaava. Se sai EX1:n, eikä yhtään EX-kilpakumppania osunut kohdalle, vaikka mustia itämaisia oli näyttelyssä peräti 11. Heran väriä oltiin arvottu hieman aiemmin toisessa näyttelyssä päätyen kuitenkin alkuperäiseen kilpikonnasavuun, Turussa se oli tuomareille ihan selvä savuton kilpikonna, ei mitään epäselvyyttä. Tietenkin värin vaihto tapahtui arvostelussa, joten Hera jäi harmittavasti tuloksetta.

Historian ensimmäisen kasvattajaluokan tulokset olivat siis päätähuimaavat - Ancient sai upeat 69,2000 pistettä. Viiman siitosluokan pisteetkin olivat 60,0000, aika loistavaa! (Vihkiytymättömille tiedoksi, että pisteet ovat ehkä maailmankaikkeuden huonoimmat. Ever.)

Myyntipöydän kanssa oli aika härdelliä ajoittain, ja kiitänkin suuresti Soilea, Emiliaa ja Jennyä jotka olivat valmiit auttamaan, kun piti päästä tauolle. Se oli kaikenkaikkiaan todella mukava päivä, vaikka kiirettä piti eikä ehtinyt kauheasti keskittyä juttelemaan.

Sunnuntaista ei sen enempää raportoitavaa, se meni hiljaisemmissa merkeissä kuin lauantai, kun omia kissoja ei ollut yhtään paikalla ja porukkaakin oli vähemmän. Takki oli viikonlopun jälkeen kohtalaisen tyhjä, mutta pikkuhiljaa tässä alkaa herätä eloon.

Kuvia en muistanut juuri ottaa, ja nekin jotka muistin, epäonnistuivat järjestään. Ohessa kuitenkin muiden ottamia laatukuvia Muskasta ja Lussusta.

Muskan kuvaajana toimi Kaisa Reponen:







Lussun kuvat on ottanut Pekka Savolainen:

Maailman laiskoin blogisti raportoi

H-pennut ovat jo aikaa sitten muuttaneet omiin koteihinsa ja kaikki ovat sopeutuneet hyvin uusiin kuvioihin ja kavereihin. Hera joutui muuttamaan toisenkin kerran, kun sen ensimmäiselle kodille tuli valitettavasti pahoja allergiaoireita, mutta uusi koti löytyi nopeasti ja se kotiutui nopeasti uudestaan. Näitä pentuja kyseltiin paljon, mutta harmikseni ei joka kotiin riittänyt omaa pentua. Haluankin kiittää kaikkia kyselijöitä kiinnostuksesta ja siitä, että hyvin vähän tuli epämääräisiä ja huvikseen laiteltuja kyselyjä. Niitäkin on nähty, joten kunnollisia ja tosissaan olevia kyselijöitä osaa arvostaa.

Seuraava suurempi etappi on TUROKin kissanäyttelyt 26.-27. marraskuuta. Olen ilmoittanut lauantaille omistani Viiman, Pajun, Gaian ja Muskan, näiden päälle tulee vielä H-pentuja sen verran, että saan Viimalle siitosluokan. Minulla on ensimmäistä kertaa myös kasvattajaluokka, mistä olen hyvin innoissani. En kasvata näyttelykissoja saati vaadi niiden omistajia käymään näyttelyissä, joten on ainutlaatuista, että kerrankin saadaan niin paljon Ancientteja saman katon alle, että kasvattajaluokkaan on mahdollista osallistua. Ja koska tässä kaikessa ei ole tarpeeksi tekemistä, olen paikalla sekä lauantaina että sunnuntaina eStella NY:n myyntipöydän kanssa. Kaikkeen sitä ryhtyy! Viikonlopun jälkeen voi olla takki tyhjä, mutta onneksi paikalla on tuttuja, joita voi nakittaa tehtävään jos toiseenkin. ;)

Nyt nautin rauhallisesta pennuttomasta hiljaiselosta, mutta tokihan seuraavat pentueet ovat jo suunnitteilla. Viima astutetaan ehkä vielä kerran, ja Gaiallekin on jo suunnitelmia. Yritän limittää astutuksia niin, ettei ainakaan ihan samanikäisiä pentueita syntyisi, mutta ennen TUROKia ei mitään tapahdu. Mahdollisesti siis alkuvuodelle taas uusia pentuja, mikäli luonto suo.

Rauhallinen hiljaiselo pitää sisällään siivoamista - se on näitä kollinomistajan etuoikeuksia. Hans ei ole koskaan oikeasti lopettanutkaan, ja nyt Pajukin on aloittanut. Erinäisiä esineitä on jälleen viskelty roskiin, mutta onneksi näin parin kollin kokemuksella osaa jo nähdä ne vaaranpaikat ja olla pitämättä mitään arvokasta ja/tai herkkää esillä. Oman puoleni ainoa tapetoitu huone on jo rajattu kissojen alueen ulkopuolelle, muita huoneita ei auta kuin pestä. Onneksi Paju on paljon maltillisempi merkkailija kuin edeltäjänsä.

Kiitos ja näkemiin, ehkä puolen vuoden päästä jaksan taas inspiroitua bloggaamaan. Tai sitten en.

Tsiljoona pentukuvaa

Aika kulkee siivillä pentujen kasvua ja kehitystä seuraillessa, kaikkihan sen tietävät. Nyt kesälomalla on onneksi ollut aikaa kunnolla seuraillakin, etenkin nyt, kun pennut ovat muutaman päivän ajan päässeet vapaasti ja luvan kanssa isojen puolelle päiviksi. Jo ensimmäisenä päivänä sähinä ja murina oli vähäisempää kuin oletin, aikuiset pitäytyivät poissa pentujen tieltä ja välttivät kontaktia. Nyt maatiainen ja Myrsky ovat ottaneet EVVK-kannan eivätkä juuri piittaa pentujen hössötyksistä, poikien ja Ilanan mielestä pennut ovat edelleen haisevia ja ärsyttäviä ja saisivat mieluiten painua sinne mistä tulivatkin, mutta nekin tyytyvät välttelemään pentuja.

Yksi ihanimmista suuremman reviirin ihmeistä on Ikeasta ostettu "säilytyshyllykkö", joka onkin nimenomaan pentuja ajatellen ostettu. Siitä tuli kerrasta hitti ja kuvasin riehumisista pari videotakin. Näillä nettiyhteyksillä en saa sitä ainakaan vielä ladattua Bloggeriin, mutta koetan myöhemmin uudelleen. Surkealaatuinen kuva on kuitenkin esittää.


Hyllykkö pääsi tosin turvallisempaan paikkaan tämän kuvan ottamisen jälkeen:

(Horus kiipeää hyllykköä pitkin tutkimaan yläkaappia.)

Olen yleensä pyrkinyt rokottamaan pennut myöhemmin kuin 8-viikkoisena, mutta tällä kertaa en voinut olla ollenkaan varma, saivatko kaikki, osa tai yksikään pennuista arvokasta ternimaitoa. Ensimmäinen vuorokausi oli sellaista härdelliä, etten todellakaan tiedä saivatko emonmaitoa syödäkseen. Siksi siis varhainen rokotus, joka käytiin vajaa viikko sitten hakemassa. Pari pentua oli lääkärin pöydällä häntä pörrössä, mutta urheasti ottivat piikin vastaan ja ensimmäinen naukaisu koko matkan aikana kuului vasta kotiin palattaessa.

Hades eli Lucifer, Harmonia eli Leenu, Helios eli Punkki ja Hera ovat löytäneet jo omat kotinsa, Horusin eli Marsun ja sijoitustyttö-Hekaten kohtalot ovat vielä aika avoinna. Kyselyjä on tullut aiempia vuosia huimasti enemmän, ja pahoitteluni heille, joille olen ei-oota joutunut tarjoamaan. Hirmu mukavat kodit on varatuille pennuille tiedossa ja aivan varmasti muillekin, kunhan tilanteet selviävät. Yritin ottaa porukasta kuvia aiemmin päivällä, mutta Luciferista on sukeutunut aika taitava photobomber.






Osasi se olla nätistikin.








Olen onnistunut huonosti saamaan kuvia täplikkäiden parhaista puolista eli täplistä. Punkista on muutama, mutta nekin "väärältä" puolelta. Eivät kuvat nytkään kovin hienosti onnistuneet, mutta onpaha todisteita siitä, että Hekatella on täplät ja Punkilla hienot klassiskiemuratäplät etenkin vasemmalla kyljellä.




Vaikka ikää on jo huimat 9 viikkoa ja itse kukin alkaa itsenäistyä, maito kelpaa vielä ja silloin tällöin sisaruksia on ihan pakko halata.

Hoot 3 viikkoa

H-pentueen lapsosista on kasvanut jo isoja kissanalkuja näiden kolmen viikon aikana, pirteitä ja äänekkäitä tapauksia. Viima on ollut alkuvaikeuksien jälkeen esimerkillinen emo ja se pitää hyvää huolta pennuistaan, muistaen välillä pitää pieniä lomareissuja aikuisten puolellakin.

Viimalta ei ilmeisesti tule tarpeeksi maitoa, tai sitten olen lisäruokinnalla tahtomattani pitänyt maidontarpeen ja siten myös sen tuotannon pienenä, joten olen joutunut edelleen ruokkimaan pentuja pullosta. Tällä hetkellä vain n. 3-4 kertaa päivässä, sillä kyllä Viimalta kuitenkin jonkin verran maitoa tulee. Muutama pentu on jo maistellut kiinteää, yksi jopa hoksasi, että sitähän saa tästä äipän lautaselta.

Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet silmissä, ja jokaisesta alkaa tulla esiin joitain viitteitä luonteenpiirteistä. Esimerkiksi siamilaistyttö on kauhea menijä, tohottaa eteenpäin häntä pystyssä ja hakeutuu ensimmäisenä luokseni kun menen pesälle. Musta poika on armoton tappelija, silloin kun sen ei ole nälkä, sen ei todellakaan ole nälkä ja se myös näyttää sen. Kilpparitäplikäs taas on vähän neiti. Kun muut kiipeävät pesän kynnyksen yli, se monesti kiljuu täyttä kurkkua, kunnes joku nostaa sen ulos. Kaikki pennut ovat kyllä reippaita ja rohkeita, voi johtua suuresta sosiaalistamisen määrästä ihan vastasyntyneestä lähtien, yleensähän pentuja ei tule juuri käpälöityä ensimmäisten viikkojen aikana.

Ulkonäöllisesti pennut ovat jälleen kerran hyvin heterogeenisiä, eikä niitä välttämättä saman pentueen pennuiksi uskoisi. Hyvä niin, sehän tarkoittaa sitä, että perimässä on paljon erilaisia geenejä, jotka arpoutuvat pennuille.

Ohessa video pennuista päivää vaille 3-viikkoisina. Toinen video löytyy kissalan Facebook-sivulta osoitteesta https://www.facebook.com/pages/Ancient-Oriental-Shorthair/124183570960354