Viima on voinut paksusti kohta 6 viikkoa, ja siltä se kyllä näyttääkin. Vielä viikko sitten huolehdin sen painosta, kun sitä ei tuntunut kertyvän, mutta se paisuikin yhtäkkiä 200 grammaa viikon aikana. Viima on malliltaan kaikkea muuta kuin pitkäkroppainen, joten tiineysmaha on suhteellisen iso pallo jo nyt. Se tykkää hypätä sohvalle kaltereiden välistä (ks. kuvat), ja mielenkiinnolla odotan, ottaako maha jossain vaiheessa vastaan. Viiman emolinjoissa on ollut suuria ja keskisuuria pentueita, mutta toivottavasti Viima ottaa vähän iisimmin ja tekee keskikokoisen pentueen. Mahan koosta on paha arvioida vielä yhtään mitään kun se tosiaan on aika pönäkkä neiti, ja painostakaan ei oikein mitään pysty sanomaan, sillä kun oli sitä alkupainoakin ihan mukavan paljon... Se onkin sitten synnytyksen tullessa kiva jännitysmomentti, kaiken muun jännityksen päälle.
Viima kerää nyt ahkerasti energiaa ja voimia, se nukkuu päivät pitkät ja silloin kun ei nuku, se syö. Ja välillä käy eteisessä tuolin päällä huutelemassa tyhjyyteen. Pienenä kuriositeettina tässä pentueessa on pentujen viikset, odotan suurella mielenkiinnolla millaiset niistä tulee. Viimallahan on hervottoman pitkät ja joka puolelle sojottavat viikset, Hansilla taas huvittavat alaspäinkääntyneet Hulk Hogan -viikset. Ehkä pennut muistuttavat sitten Pedro Hietasta?
(Huomaa kaverin pihtiote)
Viima ja Hans viettivät häitään melkein kuukausi sitten, ja tuloksia on mitä ilmeisimmin odotettavissa. Viimalle on tullut 300 grammaa lisää painoa, ja nisätkin ovat eittämättä punaiset. Pientä pyöristymistä on myös havaittavissa, vaikka Viima oli alunperinkin aika pyöreä...
Pelästyin tässä välissä, että Viima sai jonkun epämääräisen flunssapöpön (vaikka rokotukset ovat luonnollisesti kunnossa) kun siltä lähti muutamaksi päiväksi ääni. Kirkasäänisestä kailottajasta tuli hetkeksi käheä viskibasso, oli muuten huomattavasti miellyttävämmän kuuloista juttelua. Se meni itsestään ohi ilman muita oireita, joten ehkä se oli vain jokin väliaikainen ylikuormitustila.
Viiman käytöksestä ei ainakaan vielä huomaa, että mikään olisi toisin, samanlainen pöljäilijä se vielä on. Mielenkiinnolla odotan millainen emo Viimasta tulee, sehän oli Ilanan viimeisintä pentuetta innolla imettämässä. Ei sentään maitoa kehittänyt. Kuvassa Viimalla on 26 vrk tiineyttä täynnä.
Olen krooninen näpertelijä ja askartelija, mutta tahti on yleensä sen verran hidas, että omaa blogia näpertelyille olisi turha tehdä. Käytän siis törkeästi kissablogia hyväkseni esitelläkseni silloin tällöin käsitöitäkin.Tämä kissaseinävaate koristaa makuuhuonettani, kisuperhe vahtii öisin untani. Jokainen kissaosio on n. 45 x 68 cm, ja ne on tehty palttinasidoksella ihan tavallisesta poppanakuteesta. Kissafiguurit on poimittu tikulle, ja ne ovat taustasta n. puoli senttiä koholla. Ovat vähän väärän värisiä, mutta hopeaklassiseen itämaiseen taitoni eivät olisi riittäneet. ;)Olin kerrankin ajoissa, ja aloitin joululahjasaippuoiden teon jo kesällä. Vasemmalla on itämaistuoksuinen saippua kaakao-minttu-konfetilla, keskellä kaakaolla ruskeaksi värjätty joulusaippua glögin ja piparin tuoksulla, ja oikealla oleva lauantaimakkaralta näyttävä saippua on paprikalla värjättyä patsuuli-sitruuna-saippuaa. Oli muuten yllättävän harmoninen yhdistelmä, vaikka sitruuna onkin superraikas ja patsuuli maanläheinen ja lämmin tuoksu.Ja viimeiseksi korviksia. Olen koko kesän väkerrellyt vaikka minkämoista (rihkama!)korua, mutta napit tuntuvat materiaaliltaan hauskimmilta. Niissä on vähän kierrätyksen ekologiaa, eikä varmasti tule vastaan samanlaisia koruja.Kissapäivitystä sen verran, että näyttäisi kuin Viiman nisät alkaisivat punertua ja turvota. Vielä ne eivät ole pinkeät ja kirkkaanpunaiset, mutta eiköhän ne ihan kohta. :)