Takaiskuja

Vanha suomalainen sananlasku sanoo, että ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Joku viisas on sen keksinyt. Edellisessä blogitekstissäni hehkutin kuinka tästä keväästä tulee oikea pentukevät. Niin varmaan juu. Mette ultrattiin tyhjäksi, eikä Viimasta tarvinnut ottaa edes röntgen-kuvaa huomatakseen, että pennut ovat imeytyneet takaisin. Tyhjää täynnä siis molemmat tytöt, se oli riemukasta se. Nyt siis näyttää siltä, että sain Hansilta vain yhden pentueen, jossa siinäkin oli pelkkiä poikia. Hanshan on jo leikattu, karvanopat lähtivät parisen viikkoa sitten. Voittajafiilis kerrassaan. Jatkosuunnitelmia on tytöille tehty ja osin myös laitettu täytäntöön, mutta niistä myöhemmin.

Hans on siis siirtynyt kastraattikerhoon, ja vaikka laulanta ja suihkuttelu ovat vähentyneet paljon, on myös paljon toivomisen varaa. Mutta päivä ja viikko kerrallaan. Yksi suuri ero Hansissa edelliseen Kollien Kolliin on palautunut leikkisyys. Nyt se saa jo ihan itsekseen pöllöilykohtauksia ja ottaa ryhmäraveihinkin osaa. Aiemminhan ihan kaikki aika meni jolkotteluun, mouruiluun ja merkkailuun.

Jos itselläni suunnitelmat Hansin osalta menivätkin hyvin pitkälti mönkään, niin ainakin muilla on onnistanut paremmin, onneksi! Hönö-Hansu tuli toista kertaa isäksi 24.3.2010, onnellinen emo on ihana Selma eli Feanorian Cherry Clafoutis (SIA h). Feanorian-kissalaan syntyi 5 pentua - 2 siamilaista ja 3 itämaista, joista peräti kaksi näyttäisi olevan klassisia tabbyja! Aivan mahtavaa. Mukavaa oli myös havaita, että Hans kantaa suklaata. Tarkempia tietoja ja oletettavasti lisää kuvia tulevina viikkoina löytyy Feanorianin kotisivuilta, käykää kurkkaamassa.

Tästä lähdettiin (Huom! Katso että äänet eivät ole koneessasi kovalla...):



Ja tähän päädyttiin:


(Kuva: Kristiina Kemppainen)