H-pentueen jytky

Ei ihme, että Viima kunnostautui ruokavarkaana etenkin tiineyden loppuvaiheessa. Kuusi niitä tuli. Kuusi! Hirmuisen pieniä olivat aiempiin pentueisiini verrattuna, niin että pentueen isoin 88-grammainen vaikutti jopa jättiläiseltä - olihan se yli 10 g suurempi kuin seuraavaksi isoin. Sopii vain katsella peiliin sen ruoanrajoittamisen suhteen... Kaikki pennut olivat tosin hyvin virkeitä ja eloisia heti alusta lähtien, vaikka neljä viimeistä saatiinkin maailmaan keisarileikkauksen avulla. Viiman kohtu alkoi vuotaa runsaanlaisesti toisen pennun synnyttämisen jälkeen ja röntgeneissä näkyi verenvuodon aiheuttama samentuma ja kahden pennun selkärangat, joten loput päätettiin leikata ulos. Voin myöntää, että oli aikamoinen shokki kuulla, että pentuja oli kohdussa ollutkin vielä neljä.

Historia toisti itseään, ja kuten keisarileikatun G-pentueen jälkeen, myös tällä kertaa emo oli aika pihalla ensimmäiset päivät. Viima repi kaikki ulkoiset tikkinsä heti ensimmäisenä päivänä eikä malttanut millään rauhoittua imettämään pentuja, vaan oli jatkuvasti raahaamassa niitä ympäri pentuhuonetta, osaamatta päättää mihin pentunsa veisi. Sille tarjottiin useampi pesävaihtoehto, mutta mikään ei kelvannut. Viimeinen niitti oli se kun Viima hyppäsi pentu suussa ovenkahvaan päästäkseen ulos pentuhuoneesta. Pidin Viimalla jonkin aikaa kauluria, jottei se pääsisi avaamaan haavaansa, mutta siitä ei seurannut kuin lisästressiä Viimalle, pennuille sekä minulle. Otin käyttöön Kissankasvattajan käsikirjan vinkin emon ja pentujen häkittämisestä, jos emo kantelee pentujaan jatkuvasti. Juuei. Viima yritti tunkea pentuja kaltereiden välistä ulkopuolelle, joten sekin keino hylättiin alkuunsa.

Viiman kasvattaja Katja antoi neuvon, että emo pitää päästää etsimään mieleisensä pesäkolo sieltä mistä se itse haluaa, ja itsepäisen Viiman tuntien se ei olisi hevillä luovuttanut kamppailuaan. Kokeilimme neuvoa ensin pienessä mittakaavassa alkuperäistä pentuhuonetta isommassa huoneessa, johon viritin mm. Soilen tupla-Sturdin. Sinne Viima pentuinensa asettuikin, ja kun vähän ajan päästä sille avattiin ovet koko kämppään, se päätyi pysymään Sturdissa. Ah autuutta!

Viiman alun sähläys ja suuri pentumäärä johtivat siihen, ettei Viimalta tullut tarpeeksi maitoa pennuille. Niinpä sitä on taas ruokittu pennut käsin muutaman tunnin välein, ja vaikka pennut ovat sitkeästi nisällä, eivät ne selvästikään saa tarpeeksi maitoa emolta. Äitini jäi pentujen ensimmäiseksi elinviikoksi auttelemaan sekä pentujen- että taloudenhoidon kanssa, mistä olikin korvaamattoman suuri apu. Nyt pennut ovat kasvaneet kiitettävästi, simskupossut etenkin.